Myrskyn tyyntyessä
minä vieläkin huokailin,
sivelin oksia päältämme
riisutut puunrungot,
juuret
vahvasti
maassa
huojuivat ympärillä
mahla valui runkoja pitkin,
kuin toukokuun tulvat.
Elohiiri
juoksi otsani poikki,
tanssi sinun silmäkulmaasi
viimeisten
maininkien
hellittäessäSelite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Myrskyn tyyntyminen, hiljaista tuulta (minä vieläkin huokailin). "Sivelin oksia päältämme" on kuin iankaikkisuuden yhdessä viettämistä ja siitä heräämistä. Mahla valui runkoja pitkin on kevättä ja rakkautta. Tuo elohiiri hymyilyttää, se on hyväntuulinen kipittelijä tässä runossa, tanssahtelija.