Nimetön

Kun sulla oli paha olla
Ja kun sydämes oli pakahtua tuskasta
Kyyneleet silmissäs huusit mulle
Tulit mun luokse itkien
Ja janosit rakkautta ja läheisyyttä
Silloin otin sut syliin ja keinutin
Pidin sua hellästi ja kuivasin kyynelees
Silitin sun hiuksias ja kuiskasin korvaas
"rakastan sua"

Halusin et oot onnellinen
Annoin aina sulle anteeks
Otin sut aina uudestaan sulkeakseni syliini
Lohdutin sua aina kun olit masentunu

Mut nyt
kun oon niin kuollut ja rikki
etten jaksa sua lohduttaa
Pyydän sulta vähän rakkautta
Toivon että ottaisit syliis
niinku mä aina silloin
Antaisit vähän lohtua tähän elämään

Sä torjut mut kylmästi
Sanot ettet jaksa kuunnella mua
Et halua mua lähelles
Tän kaiken jälkeen mitä oon sulle antanu

Hylkäät mut

Tapat mut