Istun sohvalla
joskus vain kuunnellen hiljaisuutta,
miettien tätä hetkeä.
Miten olen tähän päässyt,
mistä olen luopunut,
ja mitä takaisin saanut.
Painoin koulussa,
jotta pääsisin töihin,
jotta pääsisin pois sieltä.
Nyt olen poissa.
Täällä ei ole
perhettäni,
parasta ystävääni,
eikä muitakaan ystäviä,
joita kovasti kaipaan.
Täällä on
uusi elämäni
uudelta pöydältä,
jota tukee sen
vanhan pöydän jalat,
joka minua on kasvattanut.
Ymmärrän nyt
ei tämä ole alku
eikä loppu.
Tämä on vain
välipysäkki.
Selite:
ihme skeidaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi