Sinähän se meistä kahdesta
lopulta lähdit
pakkasit laukun, suljit oven,
katosit kaikkeen uuteen
Minä jäin hämmentyneenä
muistelemaan niitä yhteisiä
kesäjäätelöitä paahtavassa auringossa,
hetkenä jolloin asfaltti polttaa kantapäitä
minuutteja, jolloin kurkotimme kohti toisiamme
seisoit siinä lähellä
iltaisin kirjoitit tekstiviestejä
kerran soitit
Tuijotan puhelinta ja yritän unohtaa sen
laukun sivutaskuun,
junaan,
sängyn alle
enkä myönnä
ettei se soi
Olisi pitänyt käsittää jo kauan sitten
että olit aina liian kaukana
ollaksesi koskaan läsnä ja lähellä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
