ahdistus247

Runoilija ahdistus247

mies
Julkaistu:
1
Liittynyt: 24.8.2019
Viimeksi paikalla: 24.8.2019 9:00

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

taas yksi valvottu yö

mä oon henkisesti aivan loppu ja pihalla,
joka toinen ajatus kertoo et elämä on pilalla,
mua sairaammat on ainoot ketä osaan ihailla,
joskus herään ja hetken oon taas ehjä,
heti perään hukassa enkä tiedä mihin mennä,
niin kyllästyny kipuun ettei se enää tunnu,
uskon omiin valheisiin eikä mikään täällä muutu,
mulla on jo kaikkea eikä mitään multa puutu,
toistan sitä ajatuksissani ei se juurru,
auttakaa mua ennenku paikkalleni juutun,
ne kaikki kliseet tosin mä jo oon vittu kuullu,
ja taas se ääni sanoo et ei täällä mikään muutu.

mä tiedän ne kliseet ja et mitä pitää tehdä,
sen oikeen suunnan mihin täällä pitäisi mennä,
mut oon erilainen ja oman polun valitsen,
rima on korkeemmal enkä mene alitse,
vaik rimakauhua on mulla vitusti,
ja aikasemmin sen riman tiputin,
niin joskus vielä mä sen vittu ylitän,
kuolemaan saakka vaikka sitä yritän,
mielummin totuus kun valheessa elää,
koskaan en aio katua enää,
haudassa kerkee sit viimestää lepää,
ylpeenä siitä et tuli tehtyy kaikkensa,
kokeilinpaha ainaki kaikkia laitteita.




 
Selite: 
en tiedä onko tää runoutta mut ainakin saan purkaa ajatuksia tällein.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tämä oli hyvä. Välillä itsellä samoja mietteitä elämästä. Varmasti jokaisella. Tsemppiä!
Ahdistuksen pyörä, josta on vaikeaa tempaista itsensä irti. Missä kapula rattaisiin? Menee ihon alle, jättää ahdistavan olon. Itsetuhosävyinen.
Hyvää ajatusten purkua ja runoilua samalla, omalla tavalla <3 
 

Käyttäjän kaikki runot

Syntymäaika: 
14.6.1992
Runojen lukumäärä: 
1
saannot: 
Olen lukenut sivuston säännöt ja hyväksyn ne.
tietosuoja: 
Olen tutustunut sivuston tietosuojaselosteeseen.