Eron itku

Runoilija Parantumaton

mies
Julkaistu:
3
Liittynyt: 20.1.2013
Viimeksi paikalla: 8.9.2016 22:08

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
11.6.1998

Ikivanha käyttäjä, loin joskus muinoin pikkuteininä ahdistusta helpottamaan. :/ Ehtaa cringe-tavaraa luvassa, ellen ole niitä mennyt jo pistämään piiloon...
 

Lähdit elämästäni taaksesi katsomatta. Itkin sitä kaukana takanasi, mutten juossut perääsi. Kävelit pois.

Ne kaikki kauniit hetket yhdessä. Kesäisellä niityllä kaksistaan, syksyllä lehtien tippuessa suudellessa, talvella paksujen vaatteiden läpi halaten, keväällä auringonpaisteesta nauttien.

Muistoja vain enää ovat, niin kauniita, mutta niin kivuliaita. Ne hetket kanssasi, jolloin ei muuta maailmaa ollut. Ne hetket kanssasi, jolloin olit ainoa rakastamani ihminen. Ne hetket kanssasi, kun olisin urhannut henkenikin tähtesi.

Korvautuneet ovat nuo hetkillä, jolloin maailmaa ei ole. Hetkillä, jolloin ei ole ketään, jota rakastaa. Hetkillä, jolloin päättäisin elämäni. Et tajunnut rakkauttani.

Minä tajusin.

Mutta meistä minä olin se tyhmempi, kun en tajunnut sinua. Meistä minä olen se, joka tämän on ansainnutkin. Meistä minä olen se, joka itkee karvaita kyyneleitä toisen tähden.

Ilman sinua en ollut mitään, enkä tule olemaankaan. Vain puukko, ja voin tehdä sinut onnelliseksi vielä viimeisellä keinolla.

Rakastan sinua yhä.

Olet sokea, olen sokea. Ei ole maailmassa ketään silmiä avaamaan.

Selite: 
Fiktiivinen, ei ole (taivaan kiitos) sattunut minulle oikeasti.
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot