Kannan annetut lupaukset kasaan
ja sytytän tuleen
Hyvät sanat heitän kuoppaan
ja multaa päälle
Periaatteistani luovun
Sydämeni palasina,särjettynä
Teräksestä taon uuden
johon iskut eivät tunnu
Hyppään tuleen
tuhkasta,TUSKASTA nousee uusi minä
Puhukaa! eivät sananne enää satuta
Uskotelkaa rakkautta
En ansaanne enää lankea
vaan omani viritän
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
upeaa tunteen purkausta. Alku häämensi lukijan. Se oli niin viisasta ja viatonta, loppua myöten viattomuus katosi ja vihaa tuli esille. Hieno runo!
Hui, todella voimakas runo. Tykkäsin todella paljon.
"Uskotelkaa rakkautta. En ansaanne enää lankea" Mahtava lopetus. Koko runo toi omat kokemukseni mieleen. Todella upea. MAHTAVA! :D