Elämäni mureni, muutin uuteen.
Yritin sopeutua. Kärsin. Sinnittelin.
Katsoin ulos aurinkoon, se häikäisi liikaa.
Odotan pimennysverhoni takana.
Odotan, että joku repisi sen riekaleiksi ja saattaisi minut jälleen alttiiksi elämän valolle.
Porraskäytävä kaikuu tyhjyyttään.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vahvan Vaikuttava.
vahvaa tekstiä, pidin!
Hyvä runo.