Sydämeni,
tuo verenpunainen lihas
sykkien pelokkaana hopeatarjottimella.
Katselet sitä janoten,
huuliasi nuolaisten isket puukon pystyyn.
Veri tirskahtaa, valuu leukaasi pitkin.
Nälkäsi yltyy,
tartut kourillasi repien.
Jäljellä jänteitä ja suonia,
loput syötät koiralle.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Äklö, mutta hyvällä tavalla.
Raaka ja voimakas.
Me ihmiset olemme toisinaan petoja, etenkin toisillemme.
Pidin kovin.
yaiks.. mutta.. hieno runo, rankkaa sekä vaikuttavaa tekstiä! ^^
Ohho, aika erilainen mitä täältä yleensä löytyy. Ei siis huono, ei tosiaankaan. Jotenkin oudosti tämä oli mun mielestäni hauska. Ehkä rehellisyytensä takia. Raa'an rehellinen.