Nykyään kirjoitan niin paljon
etten jaksa ajatella sinua
istun kannolla hölkkälenkin jälkeen
ja puren kynää jollei se anna sanoja
Odotan talvea, lunta ja pakkasta
ehkä ne ovat tänä vuonna arvossa
arvaamattomassa.
Olen luopunut muista odotuksista
elämä antaa mitä milloinkin antaa
jotkin asiat soljuvat toistoina
Ihmetyksen vallassa seison
tulevassa lumisateessa.
ja täysikuun valossa talven toivossa
olen aivan varma
että olen hetken riisuttuna aseista
Sen hetken kun samaisen kuun pintaa
sinä silmilläsi hyväilet
Siellä jossakin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Oleminen ihan ilman odotusta - se se vasta elämää!
Kiitos kommentista!
Upeaa kerrontaa, kiitos
hieno
Hiljaisuuden meri
aivan kuin toisen silmin nähtynä
kosketuskin tuntuu
Tässä on runoilijan elään seinästä toiseen ja vapauteen
Mää olenki ajatellu että kiiruinenhan see on see Noituus - ku ei mitään kuulu akast =)
Vaan lemmonko takia se lumi piti vedeksi noitua :p
Kattelin kuuta klasin takaa =)
Herkkä, hyvä runo