Rakkauslaulu

Joo,mä taas yksin kadul dallaan.
Ku taas hullu rakkauden tunne mut valtaa.
Valtaa annan tunteillene en järjelleni.
Vaik järki sanois muuta, ei se mitään muuta.
Tunteitani susta ne ei katoo koska.
Sinä oot se ainoo jolle pystyn kertoo kaiken.
Sinä ja sun kauniit kasvot toivottavasti.
Vain et. Mua koskaan jättäisi yksin tänne suremaan.
Koskan kaksin on paljon helpompi surea.
Enkä koskaan siitä mä toipuisi jos joskus sinut mä
yhtäkkiä menettäisin. Ei sulle tässä maailmassa ole vertaa. Ku sulle
taas sanon kolme sanaa tuhannen kerran. Minä rakastan sinua.
Ei ne sanat muutu. Ja oot kyl nii ihana ku et koskaa mistää suutu.
Vaik oon tehny tyhmyyksii. Ne anteeksannoit. Ja välil ku olin
muitte kaa sä pelon tuntee kannoit. Silti jaksoit muhu luottaa vahvasti aina.
Koska en mä sulle voi suruu tuottaa. Enkä varmaan koskaan löydä tyttöä sua parempaa.
Joka on tehny must kokonaisen ja auttanu jaksamaan.
En tarttee itelleni mitää muuta.
En taivaalt kuuta.
Kunhan pääsen vain koulun jälkeen suutelemaan sun suuta.

Mut miks sun piti mennä sen toisen kaverin mukaan.
Sen piti viedä sut en tajunnutkaan.
Et kui nopeesti tää juttu loppui.
Ja nykyään oon yksinäine ei onne hippui.
Mulla enää yhtää kappaletta jäljel oo.
Sut ku mä menetin en enää kokonaine oo.

Oon kavereitte kaa ja tulet kadul vastaa.
Ollaa niiku oltaisi tavattu vasta.
Mä en tajuu aikaa, se meni nopeaan.
Yks kaks en ollu kultaa vaa pelkkää hopeaa.
Sun listallasi mä olen enää kakkone vaa.
Ja ainoastaa ollaan kavereita.
Yhtäkkiä vaan olit kylmä mulle.
Ja vaik kuink yritin nii en kelvannu sulle.
Enää en tajuu miks tän lopetit.
Mä olisin halunnu ja mut miks näin nopeesti.
Jutun piti päättyy ja riidan kaa.
En kestäny enää olla en muiden kaa.
Halua koskaa ketää muuta.
Sinä ja sun kauniit kasvot ootte enää vaan muistoja.
Ihania muistoja ku olin vielä onnellinen.
Nyt muistois pysyy vaa eiline.
Se päivä ku sun kans olla sain.
Ja aina sun kanssa kohos nollast sataan vain.
Mun tunteet ne lämpes heti kosketuksest.
Olin ihan täpinöis ja otettuna rakkaudest.
Mut nyt se kaikki on ohi vaa.
Ku toisen mukaan lähdit sä.
En kelvannut enää minä.
Vaa joku muu joku toine paskiaine.
Joka sut vie multa pois kauas jonnekki.
Et löydä koskaan enää mun kultaani.
Vaik olit mulle tärkein ja rakastin sua.
Jos joskus takasin mut haluat.
En pysty ottaa takas sua.
Koska satutit mua teollas nii pahasti.
Ku se jätkä sut multa varasti.
Ja mä rakastin sua päivä päivält enemmä.
Mut sit päästin vahingos menemää.
Ei en anna itelleni anteeksi.
Että joku toine sut mukaan multa varasti.
Ja aivan varmasti vielä joskus tuun sua rakastaa.
Rakastanhan nytki ei se tunne katoo millonkaan.

Mut miks sun piti mennä sen toisen kaverin mukaan.
Sen piti viedä sut en tajunnutkaan.
Et kui nopeesti tää juttu loppui.
Ja nykyään oon yksinäine ei onne hippui.
Mulla enää yhtää kappaletta jäljel oo.
Sut ku mä menetin en enää kokonaine oo.

Tää laulu ei oo todemukane mut tää on esimerkki.
Tää voi kertoo rakkauden ja et se ei oo leikkii.
Taas joudun koulussa sua kattomaan.
Sua sen toisen jota sä rakastat.
Et taida rakastaa mua enää yhtää.
Mut se tieto susta on nii vaikee nyhtää.
Ku et kerro ihastuksist enää mulle.
Ku erottii riidan kaa tein pahaa sulle.
Vaik oikeesti sua mä tosi paljo rakastin.
Ja toivon et saan kaikki pahat sanat takasin.
Koska nyt mun on nii vaikee olla.
Ku kokoaja joudun kattoo ja peittää ikävää.
Kattoo sua sen toisen kaa suudellesanne.
Tulee mieleen meiän hetket ja sun suudelmat.
Niitä koskaa unohda en ne oli ku jumalan.
Jumalallinen sä todellakin olit.
Olin kauneutes pauloissa melkein sinne sulin.
Mut ny ku katon sua toisen kaa.
Antaisin mitä vaa et voisin olla sun kaa.
Mut ei oo mahollisuutta enää ottaa sua takasi.
Kaikki ny katos ku menetin sut iäksi.
Ny taas koulupäivä loppuu ja mä meen yksin kotiin.
Ku sinä sen toisen kanssa meette vällyjen väliin.
Ja siellä en taho ees tietää.
Koska en voi sitä sietää.
Et oot nykyää sen toisen kaa joten ny meen himaa suremaan.
Joo mä kestin monta kuukautta mut sit en ollu enää oma itteni.
Ja menin kouluu läheisen sillan kautta.
Silta oli lumine ja valmiiksi jo liukas.
Ei tarttenu ku vaa kaiteen päälle mennä.
Nii jo sillo alko mua huippaa.
Mut pakko oli tehä jotain kuunnella tunteit.
Ku en enää onnelline ollu eikä kukaa rakastanu.
Nii paras vaihtoehto oli et hyppäsin sillalt alas.
Ja kuolema oli paras.
Vaihtoehto stressiin ja tähän ikävään.
Etkä sä tuu messiin.
Kuolen yksin ja ei kukaa rakasta.
Mut ny ainakaa kuolleena.
Kukaan ei multa mitää varasta.
Eli oon onnellisempi kuolleena.
Ku elossa teidän esteenä.

Mut miks sun piti mennä sen toisen kaverin mukaan.
Sen piti viedä sut en tajunnutkaan.
Et kui nopeesti tää juttu loppui.
Ja nykyään oon yksinäine ei onne hippui.
Mulla enää yhtää kappaletta jäljel oo.
Sut ku mä menetin en enää kokonaine oo.