Tähtien täyttämä taivas pakkasyönä,
kun istuimme sylikkäin, vain kahden,
tunsin kuumat huulesi kaulallani,
tunsin hellän kosketuksesi ihollani,
tunsin rakkauden tunteen välillämme.
Pidit minusta kiinni kuin olisin karkaamassa sylistäsi,
et halunnut päästää hetkeksikään.
Otit lähellesi kun minun oli paha olla, lohdutit,
kuiskasit hiljaa korvaani, lupasit että kaikki järjestyy.
Makasit hiljaa vieressäni,
hyväilit hellästi hiuksiani,
odotit kunnes pääsen uneen,
olit kanssani kaikki ne syksyiset päivät,
kaikki ne kylmät talviset yöt.
Eräänä iltana et enää tullutkaan,
odotin ja odotin,
itkin ja kaipasin, sinä katosit.
Minulle jäi vain kauniit muistot,
jotka ovat sydämessäni auki revittävinä haavoina,
jäi vain ikuinen pimeys ja ikävä,
sydämeni sirpaleet jotka vain sinä voit koota.
Minne sinä katosit?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Päiviä, viikkoja,
kuukausia ja vuosia.
Kauan rinnallamme vaelletaan,
ja mitä kauemmin yhdessä koetaan,
sitä enemmän sattuu menettää.
Asiat muuttuvat.
Mutta jonkun tulevan mutkan takana odottaa se seuraava, joka pitää sinusta taas kiinni, ihan kuin olisit karkaamassa.
Ja ehkä silloin kaikki järjestyy.
Kauniisti kirjoitettu.
Se on ikävää jos sellainen ihminen tekee katoamistempun josta todella välittää.
Päiviä, viikkoja,
kuukausia ja vuosia.
Kauan rinnallamme vaelletaan,
ja mitä kauemmin yhdessä koetaan,
sitä enemmän sattuu menettää.
Asiat muuttuvat.
Mutta jonkun tulevan mutkan takana odottaa se seuraava, joka pitää sinusta taas kiinni, ihan kuin olisit karkaamassa.
Ja ehkä silloin kaikki järjestyy.
Kauniisti kirjoitettu.
Se on ikävää jos sellainen ihminen tekee katoamistempun josta todella välittää.