Pahan kauneus

Olen yksin, vaikken olekkaan.
Kuulen kuinka kuiskaat nimeäni, ainakin niin luulen.
Uskalla en katsoa, totuus sattuu vain enemmän.
Haluaisin vapauden, ollakseni kanssasi.

Olen piilossa maailmalta, vaikka kaiken keskellä seisonkin.
Tunnen tuulen kasvoillani, hiekanjyviin sekoitettuna.
Kyyneleet pakenevat silmiini, pelkää hymyni esiintyä muille.

Pahan viitta laskeutuu ja peittää kauneuden, olen yksin tässä sodassa.
Sodassa minun vuokseni, saadakseni sinut luokseni.
Joukkojani komennan, vaikka olenkin ainoa sotilas.

Taistelen pahuutta vastaan, mutta se olenkin minä.
Olen vihannut itseäni, vaikka luulin vihaavani muita.
En tiedä aionko nousta ja sitoa haavani, kuolema sielulleni olisi parempi.

Tunnen kosketuksen ihollani, se olet sinä.
En uskonut enää olevani tämän arvoinen, ansaitsevani rakkautta.
Enkä ole vieläkään varma, oletko todellinen vai pelkkää valhetta.