Pakomatkani

Kuulen sen tulevan
Pian se on täällä
On juostava pakoon
On päästävä kauas, korkeammalle

Rasitusvammoja, murtuneita luita
Niistä huolimatta juoksen lujaa
Nopeammin kuin koskaan ennen
On paettava

En jaksaisi juosta enää
Silti jatkan pakomatkaani
Olen juossut jo monta päivää
Onko tämä loppuni?

Luulen, että tämä on vasta alkua
Luonto kääntyy meitä vastaan
Tämä on loppumme
Tämä on omaa syytämme

En jaksa juosta enää
Lyyhistyn maahan puolikuolleena
Ja kysyn itseltäni
Yhden ainoan kysymyksen

Jos voisin ajassa matkustaa
Mitä tekisin?
Estäisinkö tätä tapahtumasta?
Hyvästelisin jumalamme, rakkaan materialismin