On jälleen aika
kirjoittaa paperille runoja
Silmät suljen
Sydämen tunnen
vaikka sitä en kuunnella halua
Sormet vilistävät koneella
Vaikka koen hirveitä tuskia
Muistot valtaavat mieleni
kyyneleet valuvat silmistäni
Kun näen valokuvan pöydälläni
Valokuvassa pikku-minä ja äitini
kunpa muistaisin noita kauniita hetkiä
jolloin oli aika onnellista
olen valmis tekemään kaikkeni
että vasta vanhana jätän elämäni
Mutta vaikeaa tämä on
Onneksi runot ja ystävät helpottavat taakkaani
Kiitän teitä siitä että jaksan taittaa matkaa
Kaikki eivät ymmärrä
kuinka itketään sisäisesti
nauretaan, kun puukko isketään selkääni
olen henkisesti vanhempi
Onneksi runoista saa voimaa
ja uutta koittaa
Selite:
Tein tälläisen masennuksen aikaan syksyllä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
