"En tee enää ikinä niin, lupaan" sanoin ja rikoin lupaukseni tunnissa.
"Laulusi on epävireinen" myönsit ja kaduit heti.
"Kukaan ei ole täydellinen" sanoin sinulle keskiviikkona.
"Voisitko lopettaa?" pyysit ja jatkoin seuraavana päivänä.
"Minulla on salaisuus, jota en kerro" tunnustin ja tiesit sen viikon kuluttua.
Valehtelin sinulle. Olen täydellinen.
| Runoilija | Runon nimi | Luontipäivä | Kommentteja |
Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| auringonvalo | viikko 37 | 29.10.2010 | 2 | Runo |
| auringonvalo | Tänään On Yö | 10.7.2012 | 1 | Runo |
| auringonvalo | Tyhjä talo | 29.10.2010 | 1 | Runo |
| auringonvalo | Kukaan ei ole täydellinen | 29.10.2010 | 2 | Runo |
| auringonvalo | Rakastuin sinuun unessa | 10.7.2012 | 1 | Runo |
| auringonvalo | Tuomiopäivää odottaen | 29.10.2010 | 3 | Runo |
| auringonvalo | Rakkaus - mikä hemmetin käsite. | 10.7.2012 | 0 | Runo |
| auringonvalo | Tahtomaton turhautuminen | 10.7.2012 | 0 | Runo |
| auringonvalo | Tahtomaton turhautuminen | 13.11.2012 | 1 | Runo |
| auringonvalo | Retkellä | 29.10.2010 | 1 | Runo |
Kommentit
pisti ajattelmaan. Tässä oli jonkilainen pelottava tunnelma joka tuntui selkäpiissä. Upea tunnelma tässä :D
Todella hykerryttävän pohdituttava.
Ensinnäkin otsikon ja loppuvirkkeen välillä vallitseva ristiriita on kiehtova.
Toisekseen luettelomainen tyyli tekee tästä toisaalta todella nopeatempoisen, toisaalta "välähtelevän", jos tämän kuvittelisi aikana: näkyisi vain välähdyksiä siitä ajasta, josta runo kertoo.
Lopuksi niin sekavan mielikuvan itse tarinasta kuin runo antaakin, saa siitäkin jotain tolkkua lainausten perusteella - ja nautittavan paljon jää tulkinnanvaraa. Runo on kuin kinastelua, joka päättyy viikon päässä viimeisistä "vuorosanoista" sovintoon.
Mielenkiintoinen.