Kun hipaiset korvalehteäsi ja naurat
riisut minut viimeisestäkin ruostuneen rautahaarniskani rippeestä.
Saat minut vajoamaan syliisi anellen suudelmaa.
Saat minut järjiltäni hoippumaan sinua kohti näillä pohjoisen pikkukylän teillä,
joiden kyyneliä virranneet ojanreunat ovat heränneet kukkimaan kevätauringossa
nyt kun sinä olet siinä,
kuljet tätä metsätaivalta kanssani,
seisot vieressäni ja katsot rinnallani
näiden köyhien pientareiden kukkaloiston puhkeamista
elämänsä kesään.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi