Kesälauantai

Kädessäni valokuva,
sauna lämpiää
ohut savukiekura kohoaa piisistä.
On lauantai-ilta
kesä, ruusujen aikaa.

Kuvaa katsellessa tulee eräs muisto lapsuudesta,
tähän hetkeen.

Silloinkin oli lauanta ja sauna lämmitetty kesäisenä lauantaiehtoona.
Katselen ikkunasta, kun mummoni tulee viivytellen saunasta. Löylynlämpö vielä punottavilla kasvoillaan, harteillaan pyyhe ja saunatakki hieman edestä rakosellaan, hengästyttääkin vähän.

Joten...

Istahtaapi polun vieressä olevalle kivelle, koivun juurelle ja pyyhkii kasvoiltaan, harteillaan olevalla pellavaisella pyyhkeellä, saunanlöylyn lämmömmöstä tulleita hikikarpaloita .

Samalla alkaa kuulua joen toiselta puolelta , kirkonkellojen kumahduksia. Rauhallisen hartaasti kellot soittaa sunnuntain alkamista.
Mummo ristii kätensä, siunaa näin ajatuksissaan alkavan pyhän, jota kirkonkellojen soittokin ilmoittaa
tänä lempeän leppoisana lauantaiehtoona.

Soitto taukoaa.

Mummo nousee varovasti jaloilleen ja jatkaa hiljaa matkaansa saunapolkua pitkin pirttiin, jossa odottaakin jo pullantuoksuiset saunakahvit.