Sataa,
Niin harmaan sumuista.
Keltaiset ja ruskeat rypistyneet koivunlehdet pitkin pihamaata.
On syksyn aika,
Niin äännetöntä,
ei liverrystä
ei surinaa
ei pöristystä.
On niin hiljaista,
vain vaitonainen sateen
suruisa soitto.
Kuulen kurkien jäähyväis kirkunaa.
Nostan kaseeni ylös,
mutta näen vain harmaan pilvipeitteen lähellä kasvojani.
Tunnen kaipausta ja ikävää. Siivetön
Kesä on mennyt,
syksy on tullut,
näin elämä jatkaa kiertokulkuaan.
Pitkä talvi edessä
mutta
sitten taas uusi kevät koittaa...
Odotellaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi