Tuomittuina ikuisuuteen

Runoilija Yumiko

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 14.6.2010

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

I don't mind it, I don't mind if you're overrated. Or if you're staring at the edge of the world. But keep in mind that I'm a sore eye with blurry vision. That I can see yeah it has to be you love, that I've been dreaming of. And if we climb this high, I swear we'll never die. -Of Mice & Men- My Understandings . <3
Elämä on parasta huumetta, niin sanotaan. Mutta elämä on myös paras inspiraation lähde. Tuskasta ja kivusta kumpuaa suurin voima, rakkaudesta ja onnesta sitäkin suurempi. Jokainen hetki on kokemus, jokainen tapahtuma on tarkoitettu tapahtuvaksi. Elämän pitää antaa mennä vain, muttei sitä saa tuhlata. :)
Kiitoksia kaikille Runoilijoille jotka olette lukeneet ja kommentoineet kirjoituksiani. Ja kiitokset myös niille jotka ovat vain vaivautuneet etsimään runojani ja viitsineet lukea.
 

Seison paikoillani liikkumatta, aivan ääneti. Näen edessäni ja vierelläni samat tutut hahmot kuin aina ennenkin. Seisomme yhä täällä piirissä, ringissä, ympyrässä keskenämme. Vuosien ajan olemme joutuneet kestämään sateet ja tuulet, myrskyt sekä helteet, mutta sääolot eivät kivenlohkareita helposti muovaa.

Meidät kaikki louhittiin irti kallioista ja suunnattoman suurista lohkareista. Meidät riistettiin irti äideistämme, meidät vietiin pois kodistamme. Emme itkeneet, sillä kyyneleemme ovat pelkkää sadevettä. Emme huutaneet apua ja ikäväämme, sillä äänemme on pelkkää äänetöntä rahinaa.

Sukulaiseni ja minä: kaikki erilaisia, erivärisiä, eripintaisia. Silti olemme kaikki kiveä, samaa luonnon ja aikojen muokkaamaa ja ihmisen tähän paikkaan istuttanutta materiaalia. Ihmiset koneineen toivat meidät tähän maahan, juuri tähän paikkaan. Päivä toisensa jälkeen nökötämme saman maaperän päällä, katsomme toisiamme ja huokailisimme jos vain voisimme.

Jotkin päivät ovat toisia parempia. Ihmiset tulevat kiinnostuneina meitä katsomaan, lukevat kylttejä viereltämme ja oppivat tuntemaan meidät. He ottavat meistä kuvia muistaakseen meidät aina. Näistä ihmisistä minä pidän, odotan malttamattomana heidän paluutaan.

Kaikki luonamme käyvät ihmiset eivät ole kuitenkaan yhtä miellyttäviä. Osa huojuu vierellemme, kaatuu eteemme, kuorsaa pitkän tovin nojaten päänsä kylkeemme. He sotkevat meidät ja ympäristömme pahanhajuisilla eritteillään. Sade on silloin paras ystävämme huuhtoessaan kuonat mennessään.

Olen kateellinen pienille serkuilleni, jotka saavat tuulen voimien vaikutuksesta kokea osansa maailman monimuotoisuudesta. He ovat pieniä, kevyitä. Myrskyt vievät heitä etelään, itään. Pois luotamme, pois meidän pysyvien varjoista. Me emme koskaan pääse näkemään uutta maisemaa. Me näemme vain sen, joka meidän on määrätty nähtäväksi.

Selite: 
Kirjoituskurssin saldoa, tehtävänä oli elollistaa jokin Vanhan Kaivoksen alueen asia.
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot