Nimetön

Suinnuntaiaamun Runo 11.4.2010 21:34:44
Yön synkkinä pitkinä tunteina
katson pimeyteen silmät avoinna,
itketyistä kyynelista uurteet kasvoillani
kyyneleet kuin joet virraten pitkin uomia
kastellen tyynyni.

Kivistää sielua tuntea tämä raastava
yksinäisyys.
Jatkuva kaipuu toisen ihmisen lähelle
tuntea edes pieni hetki lämpöä
unelma ihmisestä, miehestä rakkaasta.

Olisipa nappula josta katkaisisi tunteiden
virran pois päältä.
voisipa elää niin etten tuntisi rakkautta, vihaa
katkeruutta, surua.

Haluaisin elää ilman pahaamieltä, ilman
kyyneliä.
Mikä merkitys minunkin elämälläni on
tyhjän panttina, ulkopuolella elämästä
silti hengittäen.

Miten paljon sisälläni on rakkautta
tuhlattavaksi, kenenkään sitä kuitenkaan
tarvitsematta.
Ulvon kuin susi yöhön ikävääni
ihon kosketusta ihollani, käsiä
jotka hyväilisivät yksinäisyyteni
pois.

Unelmia tyhmiä lapsellisia unelmia
naurettavaa tekstiä
Minulle kuitenkin todellisuutta
60+ mummo kuin teinityttö haaveillen
rakkaudesta, kiintymyksestä, kunnioituksesta.

Istun korttitaloni raunioilla, sinne meni unelmat
nuoruuteni jäi taakse, edessä yksinäisyys
Hiekka valuu tiimalasissa hitaasti
armottomasti, tulevaisuus painajaista.

Katsoin kadulla kaksi vanhusta
käsikädessä.
Toinen toistaan tukien askel hidas ja lyhyt
mutta heillä toisensa.
Kuka tukee minua, kuka kuuntelee minua
Kuka ymmärtää, kuka rakastaa.

Unelmat niilläkö elän? muistot niilläkö elän?
Mitä pahaa tein luojani, että rangaisit minua
Jättämällä minut yksin pimeään yöhön
vain kuumat kyyneleet lämpönä kasvoillani.