tyhjyys

Runoilija Kalatar-73

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 5.11.2007
Viimeksi paikalla: 12.6.2020 21:30

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
4.3.1973

Olen herkkä unelmoija,joka katsellee maailmaa ruusunpunaisten silmälasien läpi vastoinkäymisistä huolimatta.. Mottoni on,että elämä ei ole pelkkää juhlaa..se on myös ruusuilla tanssimista! Ja vielä tärkeämpi..Elämä on ennen kaikkea asennekysymys!


Lämpöiset kiitokset kaikille runoystävilleni,kun jaksatte käydä lukemassa runojani...tuotte todellakin valon ja ilon tupaani..

Kiitän ja niiaan..:-))) Olette rakkaita ystävät <3
 
Ei minulla ole enää kauniita lauseita
Lauseita lainkaan

Silkkoja sanoja vaan

Irrallisia
merkityksettömiä

jotka tyhjyyttään kolisevat

jokaiselle tuulelle alttiina
huulilla heiluvat


Ei minun sielussa
kasva enää
kaipuuni kukkamaa

ei onnellisten ajatusten puutarha

Kuollut se on
Ensi kevään sadetta odottaa  -  elpyäkseen


Mutta sydän on vielä siellä
minne se kuuluu

Jumalaansa huutaa  - pelastuakseen

Järjelle kuuro
yli-innokas
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettavaa kerrontaa, tyhjyys tuntuu
Kiitos <3 
Todella hienosti maalailet tässä.
Kiitos ❤
Runo alkaa synkissä sävyissä.  Tuntuu kuin runoilija olisi luovuuden kriisissä.  Tämä kirjoittamisen nollakohta tulee eteen joskus itse kullekin kirjoittajalle.  Tuttu tunne. Mutta runo kuvaa hyvin tilannetta, kun ei ole sanottavaa, ja niin olen runo toteuttaa hyvin sitä, ettei runoon riittäviä toisenlaisia tunteita enää ole. Siis jokaisella sanalla on merkitys ja jokaisella säkeellä on merkitys. Ne eivät ole tyhjiä. Runon lopussa on jo hiemaan valoa. Se näyttää runoilijalle tietä eteenpäin.

P.S. Joskus luova tauko on paikallaan.  Silloin voi kerätä materiaalia uusiin runoihin.  Se joka on runoilijaksi syntynyt, se myös runoilijana kuolee.
Kevät on käsillä <3 Sateeni ensimmäiset pisarat jo putoilevat.. Kiitos ystäväni sanoistasi <3
Kevät ojentaa tervehtivää kättä jo aika ajoittain... mutta tänään on toinen mieli: lunta sataa ja puhuri kieputtaa sitä kadun asfaltilla.  Nyt on viisainta kääriityä huovan sisään, kun ei satu töitäkään tänään olemaan (siitä kiitos rakkaalle vaimolle) ja pysähtyä kuuntelemaan musiikkia, vaikka Vivaldin vuodenaikojen Kevättä tai Schumannin "Kevät"-sinfoniaa. 

Jos aiheet runoihin loppuvat, katso vain ulos, ja kerro mitä siellä tapahtuu.  Pysähtyneisyyskin on tapahtumista! Runot kyllä tulevat, niitä on, ne ovat vain nyt pakkautuneet johonkin esteeseen.  Kun se murtuu, et ehdi kirjoittaa niitä kaikkia muistiin!
 
Mutta sydän on siellä, minne se kuuluu. Niin on runosi.
Tyhjään, tai vajaaseen on helppo lisää ammentaa lusikalla, tai vaikkapa kapustalla. Täällä ollaan Muhoksen suviseuratunnelmissa.
Riipaisevan kolkko, kaunis ja itselleen raivoisan rehti runo. Kyllä tuo synkistely vielä päättyy seuraavaan kauniiseen linnunlauluun. Menetystenkin jälkeen on niin paljon, josta olla kiitollinen. Helpommin sanottu kuin tehty. Mutta tehtävissä. I feel your pain.
 

Käyttäjän kaikki runot