Nimetön

Runoilija antikeijukainen

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 14.5.2010

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Jotenkin hauras..
vanhahko ja ryppyinen
näin hänet makaamassa reunalla kadun kivetyksen.

Miespoloinen, utelin että onko hänellä kaikki kunnossa,
elämää nähneellä, kaikki kauhut kuulleella, tummanpuhuvalla äänellä hän vastasi:

”Olethan nuori, nousisit ylös ja hymyilisit tuota sievää hymyäsi. Olen nähnyt likimain elämässä kaiken, tähänkin hetkeen asti olen pärjännyt, varmasti pärjään vielä huomiseenkin. Sinä olet huolehtiva ja empaattinen, näen sen silmistäsi. Sinä teet asiat toisin kuin minä, sinä teet ne paremmin. En tule ikinä näkemään Sinua tässä samassa paikassa, samassa kunnossa.. Nämä saattavat olla viimeiset sanani maailmalle, mutta sanon ne sydämestäni. Ethän ota niistä taakkaa itsellesi, nousehan, käänny poispäin ja hymyile.”

Hymyilin, siltä seisomalta poispäin kääntyen.

Seuraavan aamun lehdessä kerrottiin, että nuo sanat olivat viimeiset jotka hän mennessään jätti, mieleeni ja sydämeeni. En tiedä hänen nimeään, taikka syntymäpäiväänsä. Kuitenkin aistin, että toissailtana kotiin kävellessäni kuulin jotakin, todella ainutlaatuista.

Selite: 
Mieleenpainuvin iltani.
Kategoria: 
 

Kommentit

koskettavaa eli loistavaa

 

Käyttäjän kaikki runot