Surullisen ihana katkeruus

Runoilija Alkumetsä

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 6.5.2010

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Kävellessäni avojaloin tällä seudulla,
jonka pinta kuoli jo kauan sitten,
suljen silmäni tunteakseni tuulen
ja nähdäkseni sen, mitä muuten ei näy.

Yksinäinen perhonen kämmenelläni
kuiskaa salaisen polun sijainnin.
Avaan silmäni ja vasemmalla puolellani
huomaan reitin, jota ei ennen ole ollut.

Pehmeä sammal minua vasten
astellessani aivan uusille maille.
Määränpäätäni en vielä tiedä,
mutta sinne minä aion jäädä.

Perhoseni löysi toisen.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

katkeruus on tunne, eikä helppo sellainen,
mutta jos päämääränä on anteeksi anto
enemmin tai, myöhemmin se on tärkeintä.
asia erikseen on sitten voiko jotakin asiaa
unohtaa ja haudata lopullisesti?

Hieno teksti.:) Ihminen tarvitsee ympärilleen muitakin ihmisiä vaikka yksinkin on hyvä olla välillä.

Hienon Haikea.

 

Käyttäjän kaikki runot