Vaeltaja

Runoilija Birthofdestiny

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 3.5.2010
Viimeksi paikalla: 11.11.2021 13:22

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
18.11.1993

 

Verta viillän veden vaaraksi,
katkeraksi kaipuuksi kuoleman kätyrille...
Tuli tuhoaa turhioon tuomitun,
susi saattaa syntisen sielun...

... välillä haluisin vaan työksi oman haudan,
välil siipiä maalaan elämälle...

Ei elämästä paljoa taiota,
kun kuollut kuiskii vierellä,

"ollaan vaan ja nauretaan,
se oli eikä hengitä enää.
Ollaan vaan ja itketään,
sä tyttö astut tähän tanssiin.
Ollaan vaan ja kärsitään,
nimen tiedät, sano se vain,
eroon et pääse piruhusta."

Aurora...

Se ei ainut ollut,
on ollut isä Herra isokiho,
se koulun prinssi alamaisineen,
neiti myrkkykieli,
poika käärme kaulallaan,
vanha herra Sovinisti,
se joka alakertaa asusti.

Niin monta syytä
Kuoleman kirjoja kaivella...
Niin paljon raskasta valurautaa,
polttaa niskaan jälkensä...

Mutta kaiken tän
mä lennän vaikka siipirikkona,
syynä pari helmeä,
ihmettä ihanan erilaista...

Äiti elämästä viisastunut,
taivaasta valvova Lempeä jätti,
tukijoukko turvaava...

Ja tassuillaan tärkein mun kanssa vaeltaa...

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Hyvä, hieno tarinaruno!

 

Käyttäjän kaikki runot