![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> lindalinda kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-973-1704543864.jpg?itok=FK4e7q4m "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> lindalinda kuva")
vesi on tyyni
ei aallon karettakaan
pohjalla
kytee kuitenkin pelko
tyrskyjen tuohinasta
arvaamattomien karikoiden kohtaamisista
silti
mikään ei rikkoudu enää
tiedän
että rakkaat enkelini
katsovat, kuuntelevat
laskevat kätensä pääni päälle
lohtua eksyneelle
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Luottamus ja lempeys
runossasi erittäin
kauniin ja taitavin vedoin,
kiitos
"silti / mikään ei rikkoudu enää", kuulostaa omaan korvaani haikealta, kuohujen kaipaukselta jopa. Pidän tämän runon hienovaraisesta ristiriitaudesta, ja nimikin tosi hyvä!
Kaunis, ihanan lohdullinen runo.
Varsin vaikuttava.
Vahvaa elämään luottamista.
Ja totta; enkelit lohduttavat.
Kaunis,haikea ja lohtua antava on runosi.
Rauhallinen pohtiva on runosi
"silti
mikään ei rikkoudu enää"
Sinulla elämä on
Kiitos
Hyvin lohduttavaa,upea,pidän.
Luottavainen ote ja usko tulevaan on runosi jalustana. Suru kurkkii sanojen väleissä ja myös sanoina. Pelkokin pyrkii esiin mutta turvallinen luottamus kukistaa sen. Enkelisi vartioivat.
Ja jos rikki meneekin, niin myös korjataan rikotusta eheäksi taas! Herkkä, kaunis runo!
Eheytymistä pidin paljon
"Hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Jos me elämme, tai kuolemme, me Herran omat olemme."
Arkipukuiset enkelit ovat palvelevia henkiä.
Runosi enkelit ovat saaneet rakkaan tehtävän, suojella ja lohduttaa sinua.
Tässä on käytetty arvokkaita sanoja, jotka ovat jo harvinaisia nykykielessä ja runon tyyni eteneminen on kokemuksen tuomaa kypsyyttä. Elämän virrassa uivaa tekstiä, joka osaa lukea jo virran nielun, tietää koskien väylät ja kosteet, joissa voi lepuuttaa väsyneitä ajatuksia, etsiä uusia mahdollisuuksia tietäen niistäkin selviävänsä.
Ja lopetus on syvä elämänkatsomus, kuin Mannerin runossa toisella tavalla:
"Ja vanhus laski kätensä pääni päälle:
Vene on valmis,
et tarvitse airoja, tuulta".
Hyvin huolella tehty runo. Et ole päästänyt itseäsi helpolla. Upeahan tämä on!
Kaunista luottamusta ja kerrontaa
Pelkoa kohtaamme joka päivä, mutta sen kohtaaminen on helpompaa, kun tietää, että on turva. Kauniin lohduttava ja uskoa luova runo!
Herkkä, hyvä runo
surumielisyys ja kaiho
sanoinkuvaamattomalla pohjattomalla sururunollasi
taas upea teksti
Vaikka rauhallisuus
asuukin ulkokuoressa
silti tunnen outoa
vapinaa sisälläni?
Uskon kuitenkin
että kerran särkynyt
ei koe sitä uudestaan?
Vaan meillä jokaisella
on omat siipemme
jotka suojelevat
ja kuivaavat kyyneleemme.
Kuin rukousta ja uskoa.
Sivut