Odotus.

Odotan sua joka ikinen päivä, haluan taas sut nähdä.
Odotan että kotiin palaat, ikkunasta pihalle katson.
Odotan tuttua ääntä, oven avautumista ja askeleittesi töminää.
Odotan iloista hymyäsi, vihellyksesi tuttua sointia.
Odotan odottamistani, mutta mitään ei tapahdu.
Mikään ei muutu, kaikki on edelleen samanlaista.
Täysipäiväistä painajaista, hereillä tai unessa.
Et tule takaisin, vaikka sitä kuinka toivoisin.
En kuule ääntäsi enää koskaan, en näe hymyäsi enää milloinkaan.
Olen yksin, muistojen keskellä.
Kukaan ei mua kuule, vaikka huutaisin kurkkuni verille asti.
Kukaan ei huomaa, kun taas ahdistuksen kyyneleet silmistäni taas valuu.
Joka ikinen päivä jaksan sua odottaa, vaikka tiedän ettet koskaan kotiin enää luokseni palaa.
Tyhjässä talossa, hiljaisuuden vallassa, istun ja katson ikkunasta.
Odotan sinua, en voi enää muutakaan.