Taivutan aikaa kuin rautaa
taon tuosta ajasta kultaa
sirottelen iloa siihen
pintaan valoa vieden pimeyden nurkkaansa tutisemaan
nurkkaan ajan pimeyden valolla
Nimesi kirjoitan tomulla tähtien
siitä ajasta lähtien
kun jätit minut yksin
heitteille kuin lapsen
vaikka aikuinen jo oon
silti tarvin sun valoo
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi