Kuuraisella maalla
kahden askeleet jäävät
kysyen tietä eksyneenä
yhden askeleet selvempiä
huutaen sinua parikseen
kohta maa täynnä jälkiä
eikä siitä enää voi erottaa
olemme tuntemattomia
mikä onkaan tuo tunne
joka sen kuuran sulattaa
noihin lämpimiin henkäyksiin
kyyneleetkin on jo turhaa
kunpa tulisit jo
janoni sammuttaan
tämä yö on ainutlaatuinen
himoiten yhtä suudelmaa
tunnen sen jo lähelläni
seisot siinä aivan vieressäni
lämpö hiipii vartalollani
olet juuri siinä hetken
silti sinuakin pakenen
rakkaus on jotain liian suurta
suljen vain silmäni pieneksi hetkeksi
ollakseni jo toisessa elämässä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voiko paremmin enää kuvata rakkauden tunnetta ja kaipuuta.Upean runon kirjoitit.
Mahtava runo johon oli helppo mukautua.