Itseäni etsimässä

Runoilija pieniaskel

nainen
Julkaistu:
7
Liittynyt: 29.1.2011

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Minähän se vain tässä, itseäni vielä etsimässä, Elämän kysymyksiä miettimässä.
 

Aamuyön kosteus kihartavat hiukseni ja tunnen kuinka auringon ensisäteet lämmittävät kylmiä kasvojani. Istun puiston penkillä katsellen kuinka humaltuneet ihmiset pakenevat koloihinsa. Mietin miksi istun tässä, yksin. Pitäsiköhän minunkin paeta kotikolooni, sinne yksinäisyyden ja ahdistuksen valtakuntaan. Mieluumin kulutan aikaani istumalla tässä, nauttien kuinka tämä puisto, sen ruostuvat penkit, puut ja niiden solisevat lehdet ovat seuranani.
Istun täällä usein aamuyöstä, kun pakenen tänne tyhjyyden tunnetta joka kaivertaa sieluani tuolla pienessä yksiössäni jossa seinät vain lähenevät ja lähenevät yrittäen vangita minut. Untakaan siellä en saa. En pysty nukkumaan, kuin mietin liikaa asioita. Mietin aikoja, jolloin olin toisenlainen. Eri nainen. Nainen joka oli sosiaalinen, sillä oli ystäviä. Se nainen oli rakastava ja tunteellinen. Tämä nainen tässä puiston penkillä on vain tyhjä pimeä kuilu, ilman tunteita. Ilman pientäkään merkkiä onnellisuudesta. Kylmä kuin kivi ja meilkein yhtä kovakin. Mikään ei voi satuttaa kun mitään ei voi tuntea. Niinhän se menee, kai.
Ehkä tämän tilanteen voisi korjata jotenkin. Ottaisin itseäni niskasta kiinni ja puskisin itseni läpi tuulten ja myrskyjen. Voisin taas nauraa, itkeä, keskustella rauhallisesti ja huutaa kun siltä tuntuu. Harmi kun se ei ole niin yksinkertaista. Matkallani tavoittaa tuo sama nainen kuin joskus olin, on paljon..paljon vaikeita ja haastavia asioita. Minun vain täytyy saada jostain pieni pisara rohkeutta, puskea läpi esteiden.

Selite: 
Jotain omia tuntemuksia. Tosiaan muutomassa minuutissa kirjoitettu, joten kirjoitusvirheitä saattaapi olla tai olla olematta=)
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot