Puhtaan valkoisen kylkesi kaarta
tahraa merien lika ja saasta
Kannatat kannellas, unelmani
ihmistä inhaa, prinsessani.
Aava ääretön, sinä ja minä
aaltojen ratsu, raisukin raju
Hätäillen joskus, tähyillen rantaan
turvassa kannellas, unelmain armaan.
Päivän päätteeksi palaamme illansuun
tuttuun laituriin, valossa kuun
Kylkesi pesen taas valkoiseksi
jäät laituriin, unelmani, yksiksesi.
Selite:
?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihastuttavan herkkä runo.
hieno tunnelma, pidän
Kuvittelen valkopurjeen tuossa vieressä yön sinisyydessä. 'Laiturilla' olen vastassa.
(Näkyy sopivasti kirjani kansi oikealla.)