Pimeyden keskellä loistaa,
lähellä rosoista pintaa.
Kun useimmat mäen päältä katsovat
he luulevat tietävänsä kaiken minusta
Hymyni sokaisee muut varjoonsa
Mutta varjo
se löytyy myös minusta
Metsän reunassa, puron varressa
aivan missä vain
näen hahmon hymyilevän, hahmon surevan
hahmon vaalean, hahmon mustanpuhuvan
ja tiedän, he molemmat seuraavat
sinuna sinua aina
Surusi hukuttaa minut nauruunsa
mutta onni
se löytyy myös sinusta
Puiden oksista, lehdistä,surusta
neuloit ympärillesi muurin
Olit ennen niin kovin kaunis
jäljellä kauneudestasi ovat kasvosi
sisältä sielustasi ei löydy kuin tyhjää,
pelkkää pimeää
Auringon säteistä, vesi pisaroista
kudoit sielullesi onnellisuuden
Yrität parhaasi pelastaaksesi hänet,
täyttää hänen sielunsa rakkaudella
pienellä toivolla
Kun muuri sortuu
on otettava lisää laastia
paikattava ajan tekemät rakoset
On pyydettävä apua,
jonkun on sekoitettava laastia
sillä aikaa, kuin parannat itseäsi
Hän on valmiina auttamaan sinua,
hän seisoo aina rinnallasi
Hän haluaa nousta kanssasi lentoon,
leijailla yhdessä onneen
Hän on valmiina nostamaan sinut
kun tunnet pudonneesi
Hän haluaa nostaa sinut kanssaan lentoon,
leijailla kanssasi onneen
Katson kaukaa teitä kahta,
pimeyden ja rakkauden lasta,
kunnes katoan varjoihin
Tunnen pelastuksen lähenevän
isoilla harppauksilla luoksenne
ehkä on koittanut teidän aikanne
nousta siivillenne
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi