Olen seitsemän runokirjaa tehnyt runouden harrastaja. Tällä hetkellä toivoisin ainakin, että tämä harrastus saisi kestää läpi elämäni, se alkoi kahdeksantoistavuotiaana vuonna 1994. Kirjoista uusin ilmestyi marraskuussa 2017.
Harrastan runoutta muutenkin monin eri tavoin. Esiinnyn, keräilen runokirjoja ja kommentoin toisinaan runotta täällä internetin uumenissa. Minulla ei ole määritelmää siihen, millainen runo voi olla.
Mutta hyvät ihmiset, jos pidätte runoistani, vanhojakin runojani saa täällä kommentoida eikä pelkästään uusinta uutta. Tiet, joita kuljen nykyisin, ovat etupäässä Pohjois-Pohjanmaalla, sillä siellä nykyisin asun.
Runo ei koskaan katoa, se löytää yhä enemmän, se näkee, mitä elämää voi olla, mistä tahansa suunnasta sivuilleen katsoen.
Uusin kirjani on nimeltään Ihmisyyksiä. Facebookissa siitä voi tykätä täällä.
Esittelyä kirjoistani täällä.
Matkustaa millä tahansa junatyypillä,
mistä tahansa paikkakunnalta
minne vaan.
Mikä tahansa päivämäärä,
mihin vuorokauden aikaan hyvänsä?
Me suojelemme ihmisiä,
jotka nukkuvat.
Me suojelemme itseämme itseltämme,
että nukkuisimme
elämän halki.
© HH
Kommentit
Jännä ajatus tässä, turrutettuna läpi elämän
Kiitos runostasi, vahvistit juuri mitä mielessäni liikkuu :-)
Kumpa voisikin joskus kääriytyä kuin pumpuliin elämän kolhuilta. Elääksemme täysillä emme voi kaikelta suojautua mitä elämä tuo tullessaan.
Pohdiskeleva runo.
Suosikkeihin.. Niin kosketti tämä..
Puhuttelee, lopetus etenkin.
mielenkiintoinen idea tässä. Hieno runo
Mielenkiintoinen runo
tästä pidin erityisesti,en vain osaa kertoa miksi.Ehkä pidän juuri siksi.
mutta yhtäkkiä elämän mittainen hallusinaatio tuntuukin täysin järkevältä,vaikkei siinä ole järkeä (:
Kyllä tokkiisa valveilla on oltava, kun on työn aika.
Sivut