Kahlittu nuoruus

Mikään paska ei pysty mua maahan polkee/
Kahlittu nuoruus, mut se on tätä onnee/
Kamerat seuraa & valkotakit piinaa/
suljetut ovet, tääl on hulluja liikaa/
ku on aikaa miettiä, pää ei enää kestä/
turhia murheita, muidenki eestä/
mut tottahan se on, aina joku hartioita painaa/
mieli saa rauhan vasta sit ku oon vainaa/

Pakko jatkaa ku on näin pitkälle päästy/
jo pennusta asti kaikkee pahaa nähny/
mut nyt oon oppinu oman mieleni sumuttaa/
oon kuoren alla, mikään ei voi mua romuttaa/

frendeist osa lusii selleis, loput mullan alla/
kamoilla on osansa & väkivallalla/
joskus sitä miettii, miksi kuljen samaa polkua/
sen tietää miten täs käy, siis odotan loppua/
taas rahat meni kamaan, elän mielummin näläs/
se tunne ku auttas köyhän maan lapsia hädäs/

Moni frendi yritti katkolle päästä/
ne käänty jo ovelt, " Tuu parin päivän päästä" /
ei kuulemma ollu kriteerit kohillaan/
"et oo Redin asiakas,sun on pärjättävä omillaan"/
Täs se taas nähtiin,frendin vei Bentsot ja Subu/
tää muistetaan vielä,tän muistaa koko vitun suku!/

ajatella,totuuden erottaminen on sit lieneen vaikeeta/
ku nuoriso vailla paikkaa,kulkee kasvot kalpeina/
ne hiipii ohi huppu päässä, puukko povarissa/
vilkuilee olan yli,kaikki on niin epätodellista/
ei selvää päivää,ku ei sitä pysty enää kestää/
ei oo frendei, ku ei haluu luottaa keneenkään/

Monel menee viel hyvin,mut osa ui jo vasta virtaan/
koht loputki snaijaa uida kuoleman kanssa kilpaa.../

by. Jonna Sorvisto