iltapeitto

Runoilija arlette

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> arlette kuva
nainen
Julkaistu:
27
Liittynyt: 5.5.2014
Viimeksi paikalla: 3.8.2021 22:00

Asuinpaikka: -
Syntymäpäivä:
-



Tulevat sanomaan minulle

millainen runon pitää olla

minulle joka osaan tehdä

vaikka lehmänsorkkaan sopivan hevosenkengän


Pentti Saarikoski




Kommenttien kautta syntyy yhteys lukijan ja runoilijan välillä, yhteyden kautta läsnäolo. Kiitos läsnäolosta.


Runokirjani  "Appelsiineja ja rapisevia Lehtiä",  WWW.mediapinta.fi


 
Suosittelen:
 

siellä missä

aurinko laski

kevätilta oli kirkas

äidin kädet talvipehmeät

kun hän ripusti harmaan viltin ikkunan eteen

että me jo nukahtaisimme


ja hellin kädenliikkein

saapui iltahämärä huoneeseen

peitti kevyesti meidät uneen

ja satuihin

vaikka valo ikkunan takana

viipyi yhä
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Niin kaunis kuin olla voi !!!
Todella kaunista
Kaunis runo, niin nätti. :)
sydänlämmintä huolta huomisen voimista. levon tarpeellisuudesta ihanasti hämärtyvällä kevätrunollasi, elämä kuin satua, hetket lintukodossa
 
Suloinen runo.
Tuoksuu lapsuuden turvalta.
Tästä oikein aistii käsien huolehtivan pehmeyden ja rakkauden. Ihanan lämmin tunnelma ja runo.
Hellää huolenpitoa tunteella.
kuvaus luo turvallisen tunnelman.
Herkkä ja kaunis kuva lapsuuden maisemista..kun ei uni ottanut oikeen tullakseen. Äiti hääräsi hämyssä.. saattoi jopa hyräillä jotin kulkiessaan..oli turvallista olla. m
Kauniin herkkää,pidän.
Minä muistan!
Turvallisuuden lämpö kuin ohjaus kohti aikuisuutta että siirtoa seuraavaankin sukupolveen.
Tuo mieleen paitsi oman lapsuuden, myös aikuisena jurtassa Keski-Aasiassa viettämäni yöt.  Jurtassa matot ripustetaan pohjoiselle seinälle tuulen suojaksi, estämään pahojen henkien pääsyn jurttaan. 
Mielenkiintoista, miten meillä ihmisillä on niin paljon yhteisiä kokemuksia, jotka eivät välttämättä ole edes kulttuurisidonnaisia.  Jos voisikin keskittyä siihen,mikä yhdistää, eikä siihen mikä erottaa?
Herkkä, kaunis runo.
Ihanat talvipehmeät kädet, ja iltahämärä, ja äidin lämpö. Tähän tunnelmaan voisi jäädä :)
Koskettavaa lapsuusmuistelua, aivan kuin jotakin taikaa.
Aivan superkaunis runo. Osaat kyllä vangita tunnelman 
 

Käyttäjän kaikki runot