Me lausuimme toisillemme iloisuudet,
sanat taivaan ja maan,
tanssimme kuin olisimme olleet toisillemme velkaa.
Ja unohdimme teepannun pöydälle.
Kostea ihosi vasten omaani,
kuin kangasta jota ei voi leikata.
Sukelsin pyörteisiisi ja ympäriltäni hävisi kaikki muu,
mukana miljoonia timantteja taskussasi.
Hymy niin valloittava, selkään sattuu, alan itkeä.
Ja ehkä kerron muutaman paskan vitsin naapuristasi.
Mutta sinä olet sinä ja juuri siinä. Sulan.
Tee oli kylmää
Selite:
Dear
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
