Karvamato

Runoilija mustikkaheinä

nainen
Julkaistu:
6
Liittynyt: 13.8.2010

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Karvamato

Karvamadon mustan sai RitariLate siskoltaan.
Petasi pedin pehmeän,
pesän herkullisen vihreän.
Salaatilla helli aarrettaan,
ihaili kaunista otustaan
ja huokaisi syvältä rinnastaan :
"Voiko olla näin hyvä tuuri,
lemmikkiä omaa kun toivoinkin juuri."
Onhan lemmikistä työtäkin,
heräsi kesken yötäkin - "Äiti, lainaatko puhelimesta valoa,
tarkistan vain ettei matonen katoa..."

Sitten aamuna eräänä,
hetki sitten heränneenä,
RitariLate kummissaan,
katsoi mustaa matoaan.
"Outo niin on muoto sen,
liekö ees mun matonen."
Onhan toukka meidän tuttu,
mutta tässä piilee jännä juttu.
Kotelovaihe kun päälle hiipi,
pian esiin tulee ruostesiipi.

Meni siinä päivää muutama,
piti toukkaa Ritari kultana.
Sitä esitteli ylpeänä kaverille,
naapurin reippaalle Aleksille.

Löysi sitten siivotessaan,
äiti tyhjän rasian lattialtaan.
Se tuli esiin patterin alta,
siis aivan ilman asukastansa.
Pohtien kohtaloa matosen,
etsi eteensä poikasen.
Silmät kirkkaina äidilleen,
selitti RitariLate miettineen,
et parempi on toukalla olo,
jos luonnossa on sen kolo.

Näin päättyy tarina Ritarista,
joka iloa sai rasiasta,
sekä sen pienestä asukkaasta,
mustasta karvamatosesta.

Selite: 
Melkein viisivuotiaan pojan silmissä karvamato oli mitä ihanin lemmikki...
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot