Hiljaa pyörteilee hiekka,
ajan tomuna lasissa kulkee.
Mittaa se elolle aikaa,
vaan ei määrää se kulkua kohtalon.
Pitkä on ollut matka luoksesi,
niin kauan olen etsinyt sinua,
rakkaani.
Kun viimein nähdä saan silmäsi,
silloin voin antaa yksinäiset vuodet,
ajalle anteeksi.
Ja hiljaa pyörteilee hiekka,
ajan tomuna lasissa kulkee.
Mittaa se onnelle aikaa,
vaan ei estä se kulkua kohtalon.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pidän.
Kaunis runo.
Kovin kaunis.
Koskettavan herkkä runo.