Otimme toisiamme käsivarresta

ja pyöritimme niin että piha pyöri kanssamme –

ja sitten äkkiä irti toisistamme. -


ja niin lensimme mukkelis makkelis,

           kunnes SEIS! 


pysähdyimme jäykiksi hassuihin asentoihin,

  toinen yhdelle jalalle kädet levällään,

                   -  kuin linnun siivet

    ja minä kumpsahdin selälleni maahan
                     
                   - kuin jokin sontiainen

          jalat kohti taivasta               
 

(oli siinä sitten meillä naurussa pitelemistä)



         Kun  nostin päätäni,

 jäin katselemaan pieneksi aikaa
    
     
 marjapensaita,
 
          puuliiteriä

    pihaa jalkojeni välistä,

   jossa oli kaikki ylösalaisin,

kunnes siihen totuin

 vuosien myötä,

ja aloin pitää sitä vain 

     yhtenä näkökulmana

           elämään