MENOPAUSSI

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
826
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 28.3.2024 8:31

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 
Niin monien kuukautisten jälkeen
sinä sanoit:
”Ei ole paikkaa mihin mennä.”

En ymmärtänyt,
sinähän olit jo saapunut,
omalla paikallasi,
kukkivan omenapuun alla,
koko naiseutesi kanssa siinä.

Omenat kypsyvät,
syksyllä viileitä ja makeita.
Ei sinun tarvitse huolehtia,
kyllä kaikki järjestyy.
Odotat vain,
se tulee luoksesi,
se mihin mennä.

Minä olen tullut,
hyvin kaukaa, nyt läsnä,
valmiina odottamassa
saadakseni ojentaa sydämeni
kuin kimpun
helakanpunaisia neilikoita
sinulle.

Juuri sinulle!
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Herkkää ja hellyyttävää, tällaisia runoja kaivataan tähän aikaan <3 
Hieno ja kaunis! Tuli mieleen, että tämähän on oikeen kypsyyden ylistys : )
oho onpas tässä moneksi
aivan upeeta

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot