On aika nousta, muuttaa.
Kolmesataa lähtöä mielessä,
kolmesataa nousua
ruovikkoisesta, pitkästä järvestä,
joka kohta jäätyy.
Ne lipuvat liki:
ojentelevat kaulojaan, sukivat siipiään,
kampaavat toisiaan.
Joku vähän verryttelee,
lyö siivillään ilmaa.
Torvi soi. Joko on aika?
Ei vielä.
Ilta hämärtyy, kylmä puree.
Matala järvi peltojen kainalossa
nyt jäässä.
Järviruo’ot asettavat näytteille
menneen kesän muistoja
kuin valokuva-albumissa.
Valkoiset linnut ovat lähteneet.
Lunta sataa jäälle.
Näkymättömissä virtaa
suru, kaipaus ja yksinäisyys.
Keväällä joutsenet palaavat
ja hajaantuvat.
Lintutornissa joku nojaa kaiteeseen,
kiikaroi, arvioi sydänten lukua.
Minun sydämeni jakautuu;
osa niiden kaikkien mukaan.
Uudet poikueet syntyvät.
Kyllä niissä on myös minun vertani,
sydämestä sydämeen virtaavaa.
***
Selite:
Olin käymässä edesmenneen tyttäreni luona Hämeenkyrön Sasissa myöhään syksyllä 2002. Seudulle kokoontui satoja laulujoutsenia syysmuuttoon kylän läpi virtaavan pienen joen suvantoon. Siinä lähellä oli lintutorni, jossa kävin tarkkailemassa joutsenten liikkeitä ja niiden valmistautumista muuttomatkalle. Se oli varmaan toiseksi viimeinen kerta, kun näin tyttäreni Elinan ja lapsenlapseni Veeran elossa. He kuolivat yhdessä vaimoni kanssa auto-onnettomuudessa 20.11.2002 Juvalla. Kun näen joutsenia lennossa, kuvittelen, että heidän sielunsa lentävät mukana niiden sydämissä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut