Savuisella klubilla
joku kirjoittaa huulipunalla peiliin
Intohimon aallot kulkee ihosta toiseen
sulan kiinni lattiaan
Suonet sykkii
Olen valmis
vihdoin maistamaan
miltä tuntuu elää
ilman yhteiskunnan kahleita
Miltä tuntuu tanssia
tunnista toiseen
lopettamatta
edes päivän vaihduttua
taukoamatta
hengittämättä
Korvissa särisee
huulilla makea savu
trobovalot välkkyvät
kietoen meidät syleilyynsä
tunkien väliimme
katoat näkyvistä
olet siinä taas
en uskalla katsoa sinua silmiin
en uskalla kohdata päivänvalossa
sinun rosoista rakkauttasi
En ole rakastunut ihmiseen
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runo sanoo "miltä tuntuu elää / ilman yhteiskunnan kahleita" mutta ilmaisee samalla, tarkoituksella tai tahattomasti, ajatuksensa mahdottomuuden; vapaus on illuusio, koska ihminen kantaa kahleita itsessään. Todellinen vankila ja orjuuttaja ei ole yhteiskunta, vaan egosentrinen, elämyssidonnainen minä. Pidän tästä runosta nimenomaan viimeisen lauseen vuoksi, joka paljastaa asian lähes kirpeästi.
Runo sanoo "miltä tuntuu elää / ilman yhteiskunnan kahleita" mutta ilmaisee samalla, tarkoituksella tai tahattomasti, ajatuksensa mahdottomuuden; vapaus on illuusio, koska ihminen kantaa kahleita itsessään. Todellinen vankila ja orjuuttaja ei ole yhteiskunta, vaan egosentrinen, elämyssidonnainen minä. Pidän tästä runosta nimenomaan viimeisen lauseen vuoksi, joka paljastaa asian lähes kirpeästi.