Veritanssi

Runoilija Tamonthar

mies
Julkaistu:
3
Liittynyt: 27.10.2012
Viimeksi paikalla: 29.7.2021 13:08

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

27-vuotias pojankloppi Valkeakoskelta, joka kirjoittelee millon mitäkin - runoja, tarinoita, mitäpä ei -
 

Istuin mietteliäänä verilammikossa. En ollut
varma kenen verta se oli, eikä minua liiemmin
kiinnostanutkaan. Ajattelin vain kahta viime
kuukautta, ajanjaksoa joka oli niin suuresti
mitättömään elämääni vaikuttanut.
Manasin äänettä, enemmän huvittuneena kuin
ärtyneenä, tutkiessani povitaskuni sisältöä.
"Tupakat", sanoin ja nauroin nyt jo ääneen.
"Ne helvetin tupakat jäi."
Minun oli kylmä huolimatta siitä, että oli yksi
kevään lämpimimmistä päivistä. Ylläni oli
vaaleansininen T-paita ja risaiset farkut, jotka
äitini oli ostanut minulle kun olin ollut seitsemäntoista.
Enpä tullut silloin ajatelleeksi, että nuo perkeleen
farkut tulisivat olemaan päälläni elämäni tärkeimpänä päivänä.
Vieressäni hiljaa makaava Suvi toi mieleeni erään
talvi-illan jolloin olimme olleet Suvin kanssa hänen
vanhempiensa mökillä. Hän oli maannut takan
edessä viltillä pelkissä pikkuhousuissa ja minun
hupparissani, esittäen nukkuvaa. Olin istunut
Suvin jalkojen viereen ja silitellyt hän sääriään,
miettien itsekseni kuinka ihmeessä olin onnistunutkaan
löytämään moisen naisen. Aikani istuttuani Suvin vierellä,
olin nousemassa ylös mennäkseni hakemaan lisää puita
takkaan. En ollut kuitenkaan jaloilleni ehtinyt, kun Suvi
oli tarttunut ranteeseeni ja vetänyt minut lähemmäksi.
"Kuulehan nyt", Suvi oli sanonut. "Niin mielissäni kuin
olenkin siitä ettet hyväksikäyttänyt tätä nukkuvaa ja
avuntonta tyttöä, ei se tarkoita sitä, että voit noin vain
ottaa ja lähteä kun homma on käymässä mielenkiintoiseksi."
Muistan tokaisseeni jotain omasta mielestäni hyvinkin
nokkelaa ja nousseeni hänen päälleen.
Olimme jälkeenpäin vain maanneet tunteja siinä takan
edessä. Muistan nousseeni kyynärpääitteni varaan, ja
katsoneeni hänen silmiinsä.
"Minusta tuntuu, että..", jokelsin. "Minusta tuntuu,
että minä rakastan sinua."
Suvi oli selvästikkin odottanut tuota lausetta, olihan
se ensimmäinen kerta kun olin sanonut sen. Suvi oli
suudellut minua pitkään ja hitaasti, jonka jälkeen hän
oli vastannut myös rakastavansa minua.
Vavahduin ajatuksistani kuin unesta, jonka unohtaa
lähes heti herättyään. Olin edelleenkin yltä päältä
veressä ja Suvi makasi vieressäni. Nyt tajusin
ensimmäistä kertaa mitä oli tapahtunut ja nousin
seisomaan sekä pakokauhun, että heikotuksen
vavisuttaessa kehoani.
Heti seisomaan päästyäni kaaduin kiviselle maalle
tai lattialle - en ollut täysin varma -, mutta en
tuntenut mitään. Pystyin vain katsomaan Suvin
rinnassa pystyssä olevaan veitseen. Mielessäni vilisi
lukemattomia muistoja, ajatuksia sekä kasvoja.
Yksi sana kaiken tämän keskellä erottui niin selvästi,
että olisi voinut luulla sen olevan kirjoitettu suoraan
eteeni seinälle. Se sana oli Musta.
Selite: 
Pidemmän aikaa tullut tällaista tarinaa väsättyä. En julkaise siitä kuin alun, koska se on pahasti vielä vaiheessa.
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot