Yllätin itseni taas pimeästä
puukko kädessä rannettani viiltämässä.
Ajatukset harhailee sinuun ja sun sanoihin
muistan lupaukset joita mulle viljelit.
Sä sanoit:
"Rakastan sua aina", mä sen uskoin
"En sua petä", sen sä vannoit
"Me ei erota koskaan", niinhän me toivottiin
Kaikki ne lupaukset mulle annoit
sun sydämes kautta ne vannoit
Miks sä sanot mua rakastavas
kun aina vaan pahemmin satutat
Mut lopputulos on aina sama
armahdan sun teot ja anteeks annan
Nyt kysyn itteltäni miks näin teen
kun tiedän sun suunnitelmat tarkalleen
Odotat hetkeä että oon jo unohtamassa
ollaan onnellisia ja yhteistä kotia rakentamassa
Lopulta mun pelot taas toteutuu
kun sä teet ne teot uudelleen
Mun melkein parantuneet haavat aukenee
ja elämänhalu liikaa vähenee
Mut tällä kertaa tajuat vihdoinkin
et teoillas on suuret vaikutukset
Kelaat mielessäs "onks täs mitää järkee,
se tyttö on ainoo joka mulle on tärkee"
Ne muut oli sulle hetken ihastusta
nyt tajuut et mä olin se kehen olit rakastumassa
Täytyy kuunnella, ymmärtää, hyväksyy ja luottaa
ne on taidot joilla voi oppii rakastaa
Palaat luokseni taas anteeksi antoani anomaan
hartasti toivoen että sen jälleen saat
Mut oon tarpeeks kärsinyt sun takias
nyt viimeinkin pystyn myöntämään sen
Anteeks en enää anna, joten hyvästi
tarkoitan tätä pysyvästi!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi