Asemalla

Ilta hämärtää

seisoin aseman laiturilla
aikakin seisoi

Hiukset pysähtyneet tuuleen

Loputon katseesi

nieli minua
ja riisui vartaloani

Kuin valokuva tilassa
ajaton hetki elämässä

katsoit minuun

Silmissäsi pelkkää salaisuutta

Katseessasi vihje,
jonka jätit tulkittavakseni

näännytyksekseni,
janokseni,

hienovaraiseksi kidutukseksi

Katsoin sinuun

Aika oli pysähtynyt
hiuksesi kiemurassa ja kippuralla

haituvat auringon kultaamina
piirtyneet silmiini

ja tuoksu muistoihini

Junan ikkunasta näkyi vilahduksia

heijastuksia,
peilauksia,

muu maailma tukahtuneena, kuin hapeton tuuli

Istuit alas

Katsoin huurtuneen ikkunan lävitse

Katsoit minuun.

Sattui. Enemmän kuin kehoni menettäminen.

Kuului vain kolke

Aika menetti merkityksensä
Kaikki menetti merkityksensä

kun viimeinen vaunu hävisi
päättyneen ajan taakse

tiesin sen

et tullut enää takaisin.