armaani vuorenkansasta

Runoilija cyberfoxygirl

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 7.4.2013

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Me seisomme tunnelissa
takana valoa
edessä pimeää
enkä voi astua pidemmälle
en tämän enempää

älä pyydä minua luottamaan
Älä ojenna kättäsi
kun en siihen tartu
ja joudun sinut pettämään

tällä tarinalla ei ole onnellista loppua
ei uutta päivää nousta
eikä yötä tähtitaivaan alla

on vain pimeys ja varjojen vankila
vuorenkansan mykät huulet ja sokeat silmät
joihin ei tartu lämpö kyynelistä tai naurusta

Olen ollut täällä ennenkin
toisen kanssa syvällä maan alla
melkein kuolin ja unohdin itseni
kuten hänkin avotaivaan ja auringon
joka antaa värit ja muodon elämälle

minä pakenin ja peräännyn taas
yksi sydän toisensa jälkeen
Syntyy valossa ja kuihtuu pimeyteen
Jokin vetää minua pois valosta
saa sieluni janoamaan pimeyttä ja sen kansaa
joka astuu valoon vain saalistaakseen
valonlapsia lyhdyikseen

anna anteeksi armaani
otavielä lämpöä suudelmistani ja kyyneleistä
jotka jäätyvät täällä jalokiviksi
kun olen poissa, kun olet poissa
ja mustan virran äärellä
katson rannalla valkoisen purtesi lipua pimeyteen
Ja äänettömyydessä iskee tahtia vain sydämeni.

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot