Valettu Rakkaus

Runoilija Harmaaturkki

Kertokaa te ajan tuulten
metsän puut,
miksi laulaa mulle
taivaan tähdet kuu.

Näin kun yhtä
ovat onni varjoin kanssa,
samoin kehdoissamme
vanhuus asustaa.

Yhden kahden jälki
päivän kutsu polven
huomenesta, monille
siis pelko illan purppurassa.

Näin toki matka
unohduksen rintamaille,
lienee lahja armo
luonnon sydämestä.

Vaan se me muistakaamme,
katoa ei totuus kaskein tulten
takomasta tekojemme rakkaudesta,
polvein' loitsuin valamasta.

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kerrassaan upea runo, kuin suoraan jostakin vanhasta ajasta <3
Upea runo
Tätä ei tohdi ihailematta olla. Kiitos runostasi**
Hyvä, mukava rytmi.

Onnea tänään olevan syntymäpäivän johdosta.