Eilen aamulla unohdin nousta sängystä.
Makasin vaan
ja tuijotin kattoa.
Piirtelin siihen mielikuvitusviivoja.
Viimeviikolla unohdin miten puhutaan.
Kun jotain kysytään
en sano sanaakaan.
Puheeseen en reagoi ollenkaan
olen kai unohtanut myös
miten kuunnellaan.
Ehkä huomenna unohdan kuinka hengitetään
ja kun naamani muuttaa väriään
voi lääkäri todeta ihmeissään:
”Ei ole keuhkoissa vikaa,
vaan sisällä pään”
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
mäkin haluaisin unohtaa
mut en uskalla