![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Carre kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-926-1511560655.jpg?itok=rzaYl34y "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Carre kuva")
nuo pienet kiljuvat ~
joka paikkaan ehtivät ~
iloiset,
ihanat kullanmurut
aika ajoin kiukkuisina ~
itkua vääntävinä ~
kitisevät,
kauhukakarat
juuri he..
sinun lastesi lapset
niin rakkaat,
katso nyt heitä
katso tarkkaan ~
joko huomaat sen ~
näet itsesi.
Voi, voi te kullanmurut
kuinka minä
teitä rakastankaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hellyttävä runo isovanhemmuuden tunnoista. Jospa useampi näkisi asian näin, miten paljon rikkaampi olisi pienten kasvualusta!
niin on selittämätön tunneskaala myös täällä
hienosti kerroit
Niin aito rakkaus lapsiin kestää koko tunneskaalan, joka tunnetusti on laaja, näkyvä ja kuuluva sekä nopeasti vaihtuva.. hyvin olet sanoillasi sen tavoittanut.. Aito maku tästä kaikin puolin jää
Juuri sinä--> vaari, pappa, ukki,
isoisä...kaikki nuo ihanat
nimet ovat osa sitä lastenlasten
elämää, josta sinä elät ja rakastat ;)
Juuri he ovat kullanarvoisia, kyllä!
Joo! viimeistään siinä vaiheessa, kun heissä itsensä näkee, he alkavat olla ihania... omaan ainokaiseeni rakastuin jo synnytyslaitoksella :-)
Ihanan riiviömäinen runo rakkaudesta! :)
Tämä koskettaa syvältä. Pääsiäisen tienoilla odottelen noita pirpanoita jälleen saapuvaksi. He tekevät usein harmaan arkihetkeni rattoisasi.
Joskus niin rasittavat, mutta rakkaat lastenlapset.
Itsellä ei vielä, mutta voin kuvitella tuon tunteen.
Suloinen, hyvä runo
Sivut