Vaahteralapsi

Vaahteran lehdet tahtoo leikkiä,
tuuli niitä viettelee.
Äiti puu oksillaan iskee,
huutaa "hus pois mee!"

Kerran tuo yksi, itsepäinen,
tahtoi nähdä maailmaa.
Lähti tuulen mukaan,
ei kotiin palannutkaan.

Miten noin pieni ja hento
voi koskaan kurkottaa taivaisiin.
Itkee nyt ikäväänsä,
ei pääse takaisin. x 2

Hetken hän leijaili pilviin asti,
yhtäkkiä tipahti.
Paiskautui maahan, näki miljoona muuta,
oli tie kuin lehtien hautausmaa.

Jos kuljet illalla hiljaisuudessa,
saatat nähdä lehtien seassa.
Sen yhden, joka vielä vähän vihertää,
onnettoman, ei enää eteensä nää.

Miten noin pieni ja hento
voi koskaan kurkottaa taivaisiin.
Itkee nyt ikäväänsä,
ei pääse takaisin. x 2

Raskautta hengittää, kerran vielä yrittää.
Takaisin.

Miten noin pieni ja hento
voi koskaan kurkottaa taivaisiin.
Itkee nyt ikäväänsä,
ei pääse takaisin. x 2